Neminoff 's 

PARI SANAA SALLYSTA

Sally on se jokaisesta perheestä löytyvä "outo lapsi", joka tulee toimeen hyvin muiden kanssa, mutta kulkee ihan omia teitään. Jos muut tulevat kutsuttaessa oikealta tulee Sally vasemmalta, tai ainakin sieltä missä ei ole märkää. Sally katsoo useimmiten mihin menee, ja suureksi kauhukseen on kohtalo sen ohjannut perheeseen jossa muut corgit pitävät uimisesta, lätäköissä läträilystä tai Nemin tapaan niissä makaamisesta.
Näihin päiviin asti on Sally kuitenkin vielä kestänyt kurjaa kohtaloaan, jotenkuten tassut kuivina.
Sally on kaiken poikkeavuutensa lisänä myös se herkkä taiteilijasielu joka ei voi sietää vieraita koiria ihan noin vain lähelleen, eikä myöskään pidä nopeista tapahtumista. Imuri on pahinta heti veden jälkeen, se imee sisuksiinsa kaikki ne karvat joita Sally on kovalla työllä matoissa pyörimällä niihin saanut jäämään.
Ihmisiä Sally rakastaa yli kaiken, olivat ne sitten minkä ikäisiä tai tapaisia tahansa kunhan vain saa huomiota ja vielä lisää huomiota! Siitä Sally kuitenkin usein joutuu käymään taistoa Fanin kanssa ;)

Sally on 17.1.2014 syntyneen Wales Tale's Black-pentueen emä.

Oosa on kirjaimellisesti korona-pentu. Ajallisesti sen elämä ihan alullle laitosta Suomeen muuttoon ajoittuu aikaan kun Suomen ja Ruotsin raja oli kiinni koronarajoitteiden vuosi. Yksi hölmö Suomalainen otti kuitenkin parin viikon karanteenin, pakkasi tavaransa ja isäkoira-Danten joukkoon ja lähti kohti Ruotsia. Tartuntana oli ilmeisen vireä ja vallaton korona, joka vain kasvaa ja villiityy päivä päivältä.
Oosa on siis Danten tyttö, neiti jonka vain täytyi muuttaa meille. Oosa on syntynyt muutamaa päivää ennen Danten syntymäpäivää, pentuetta alulle laitetaessa olin juuri hyvästellyt ensimmäisen corgini Nemin. Nyt oli tarina päätöksessä, kaiken keskellä aika uudelle tarinalle alkaa.
En ole katunut päätöstäni lähteä hakemaan Oosa kotiin, pieni Ruotsin rämäpää on osoittautunut olevansa ehta cardigan!

PARI SANAA FANISTA

Siinä missä Nemi oli laiska eikä niinkään välittänyt ylenpalttisesta hellyydestä, oli tyttärensä Fani melkoinen vastakohta.
Jos istuit oli sylissäsi ihan varmasti Fani, jos vedit takkia päällesi hääri ovensuussa jo malttamattomana Fani.

Fani oli laumastamme se eniten stereotyyppinen pembroke: aina valmis kaikkeen, ketterä ja nokkela. Ja ennenkaikkea äärimmäisen avoin ja ystävällinen kaikille.

Fani oli omaa luokkaa myös kokonsa puolesta, siinä missä pemu nartuttujen paino nykyään pyörii yli 12kilon painaa oli mini-Fanimme vain reilut 10kg. Mikä Fanin suureksi riemuksi tarkoitti että sitä tuli helposti otettua syliin, ja jos ei tajuta ottaa syliin hyppäsi se ketterästi tuolilla istuvan syliin ihan itse!

Itselläni oli ajatus, että meille ei koskaan “mustaa” eli tricolour-väristä pemua tulisi.
Toisin kuitenkin kävi. Nemin ensimmäiseen pentueeseen syntyi neljä narttua ja yksi uros, joista yksi teki omanlaistansa historiaa värinsä puolesta. Fanin virallinen nimi ei siis ole ihan tuulesta temmattu, se on “first tri(colour) dream” niin minulle kuin kasvattajalleen & toiselle omistajalleen Marjalle.
Väri ei siis tosissaankaan ollut tässä kohtaa peruste miksi juuri pikkumusta neiti meille tuli.
Fanin kutsumanimi oli alun alkujaan Funny, mutta eihän se minun maalaisen mieleen sitten sopinutkaan että olisi pitänyt kirjoittaa ja lausua erilailla! Näin ollen nimi jäi, mutta kirjoitusasu muuttui siksi mikä se on nykyäänkin

Pennusta pitäen kasvoi Fanista oman maailmani suloisin otus kaikkine paheineen, virheineen ja jääräpäisyyksineen. Jos Fani sai valita se oli sielä missä minäkin, ja minä sielä missä Fani. “Napanuora” siis jäi hieman lyhyeksi molemmin puolin..

Emänsä Nemin ollessa jylhä matriarkka oli Fani soma prinsessamme, jota ei turha nipotus kiinnostanut mutta jonka huumorintaju ei myöskään riitänyt siihen että sille liika alettaisiin kukkoilemaan.

Fanin kanssa harrastettiin lähinnä näyttelyitä, mutta myös agilityn saloihin oli tutustuttu ja verijälkeä omaksi iloksi käyty tekemässä. Fani oli myös aikanaan toinen MH-luonnekuvauksessa käynyt corgi, ensimmäinen narttu,
Harrastekoirana Fani oli vauhdikas ja innokas, jopa sen verran etten tahtonut itse pysyä perässä eikä neiti aina ennättänyt kuuntelemaan ohjeistusta. Oman saamattomuuteni ja ajanpuutteen vuoksi harrastaminen jäi vähemmälle, näyttelyjä lukuunottamatta. Metsälenkit ja yhteiset hetket arjessa olivat “se meidän juttumme”.
Fanin lähtö oli pitkään aavisteltavissa. Nuorena takapäähän saatu trauma alkoi oireilla vanhemmalla ikää kunnes apu ei enää tuntunut auttavan. En halunnut milloinkaan Fanin joutuvan hidastamaan elämän iloaan, joten ennen juhannusta 2021 oli aika sanoa Fanille viimeisen kerran heihei. Raskasta päätöstäni en ole katunut, vaan suruni seassa ollut onnellinen Fanin nyt saadessa olla vapaa kaikesta.