
PARI SANAA SALLYSTA
Sally on se jokaisesta perheestä löytyvä "outo lapsi", joka tulee toimeen hyvin muiden kanssa, mutta kulkee ihan omia teitään. Jos muut tulevat kutsuttaessa oikealta tulee Sally vasemmalta, tai ainakin sieltä missä ei ole märkää. Sally katsoo useimmiten mihin menee, ja suureksi kauhukseen on kohtalo sen ohjannut perheeseen jossa muut corgit pitävät uimisesta, lätäköissä läträilystä tai Nemin tapaan niissä makaamisesta.
Näihin päiviin asti on Sally kuitenkin vielä kestänyt kurjaa kohtaloaan, jotenkuten tassut kuivina.
Sally on kaiken poikkeavuutensa lisänä myös se herkkä taiteilijasielu joka ei voi sietää vieraita koiria ihan noin vain lähelleen, eikä myöskään pidä nopeista tapahtumista. Imuri on pahinta heti veden jälkeen, se imee sisuksiinsa kaikki ne karvat joita Sally on kovalla työllä matoissa pyörimällä niihin saanut jäämään.
Ihmisiä Sally rakastaa yli kaiken, olivat ne sitten minkä ikäisiä tai tapaisia tahansa kunhan vain saa huomiota ja vielä lisää huomiota! Siitä Sally kuitenkin usein joutuu käymään taistoa Fanin kanssa ;)
Sally on 17.1.2014 syntyneen Wales Tale's Black-pentueen emä.
Oosa on kirjaimellisesti korona-pentu. Ajallisesti sen elämä ihan alullle laitosta Suomeen muuttoon ajoittuu aikaan kun Suomen ja Ruotsin raja oli kiinni koronarajoitteiden vuosi. Yksi hölmö Suomalainen otti kuitenkin parin viikon karanteenin, pakkasi tavaransa ja isäkoira-Danten joukkoon ja lähti kohti Ruotsia. Tartuntana oli ilmeisen vireä ja vallaton korona, joka vain kasvaa ja villiityy päivä päivältä.
Oosa on siis Danten tyttö, neiti jonka vain täytyi muuttaa meille. Oosa on syntynyt muutamaa päivää ennen Danten syntymäpäivää, pentuetta alulle laitetaessa olin juuri hyvästellyt ensimmäisen corgini Nemin. Nyt oli tarina päätöksessä, kaiken keskellä aika uudelle tarinalle alkaa.
En ole katunut päätöstäni lähteä hakemaan Oosa kotiin, pieni Ruotsin rämäpää on osoittautunut olevansa ehta cardigan!
08.04.2010-24.06.2021
PARI SANAA FANISTA
Siinä missä Nemi oli laiska eikä niinkään välittänyt ylenpalttisesta hellyydestä, oli tyttärensä Fani melkoinen vastakohta.
Jos istuit oli sylissäsi ihan varmasti Fani, jos vedit takkia päällesi hääri ovensuussa jo malttamattomana Fani.
Fani oli laumastamme se eniten stereotyyppinen pembroke: aina valmis kaikkeen, ketterä ja nokkela. Ja ennenkaikkea äärimmäisen avoin ja ystävällinen kaikille.
Fani oli omaa luokkaa myös kokonsa puolesta, siinä missä pemu nartuttujen paino nykyään pyörii yli 12kilon painaa oli mini-Fanimme vain reilut 10kg. Mikä Fanin suureksi riemuksi tarkoitti että sitä tuli helposti otettua syliin, ja jos ei tajuta ottaa syliin hyppäsi se ketterästi tuolilla istuvan syliin ihan itse!
Itselläni oli ajatus, että meille ei koskaan “mustaa” eli tricolour-väristä pemua tulisi.
Toisin kuitenkin kävi. Nemin ensimmäiseen pentueeseen syntyi neljä narttua ja yksi uros, joista yksi teki omanlaistansa historiaa värinsä puolesta. Fanin virallinen nimi ei siis ole ihan tuulesta temmattu, se on “first tri(colour) dream” niin minulle kuin kasvattajalleen & toiselle omistajalleen Marjalle.
Väri ei siis tosissaankaan ollut tässä kohtaa peruste miksi juuri pikkumusta neiti meille tuli.
Fanin kutsumanimi oli alun alkujaan Funny, mutta eihän se minun maalaisen mieleen sitten sopinutkaan että olisi pitänyt kirjoittaa ja lausua erilailla! Näin ollen nimi jäi, mutta kirjoitusasu muuttui siksi mikä se on nykyäänkin
Pennusta pitäen kasvoi Fanista oman maailmani suloisin otus kaikkine paheineen, virheineen ja jääräpäisyyksineen. Jos Fani sai valita se oli sielä missä minäkin, ja minä sielä missä Fani. “Napanuora” siis jäi hieman lyhyeksi molemmin puolin..
Emänsä Nemin ollessa jylhä matriarkka oli Fani soma prinsessamme, jota ei turha nipotus kiinnostanut mutta jonka huumorintaju ei myöskään riitänyt siihen että sille liika alettaisiin kukkoilemaan.
Fanin kanssa harrastettiin lähinnä näyttelyitä, mutta myös agilityn saloihin oli tutustuttu ja verijälkeä omaksi iloksi käyty tekemässä. Fani oli myös aikanaan toinen MH-luonnekuvauksessa käynyt corgi, ensimmäinen narttu,
Harrastekoirana Fani oli vauhdikas ja innokas, jopa sen verran etten tahtonut itse pysyä perässä eikä neiti aina ennättänyt kuuntelemaan ohjeistusta. Oman saamattomuuteni ja ajanpuutteen vuoksi harrastaminen jäi vähemmälle, näyttelyjä lukuunottamatta. Metsälenkit ja yhteiset hetket arjessa olivat “se meidän juttumme”.
Fanin lähtö oli pitkään aavisteltavissa. Nuorena takapäähän saatu trauma alkoi oireilla vanhemmalla ikää kunnes apu ei enää tuntunut auttavan. En halunnut milloinkaan Fanin joutuvan hidastamaan elämän iloaan, joten ennen juhannusta 2021 oli aika sanoa Fanille viimeisen kerran heihei. Raskasta päätöstäni en ole katunut, vaan suruni seassa ollut onnellinen Fanin nyt saadessa olla vapaa kaikesta.
10.02.2007-11.04.2020
Kuten jo esittelyssä itsestäni mainitsin, oli Nemi ensimmäinen corgini.
Se matkasi pääsiäisen aikaan pitkäperjantaina vuonna 2007 sinisessä
koiran pedissa autossa minun kanssani takapenkillä koko tuon silloin
niin kovin pitkän matkan Ruoveden kupeesta Kauhajoen keskustaan, ja heti
sisälle päästyään ja asunnon kierrettyään tuli luokseni sen näköisenä
että "pitikö tässä olla jotain ihmeellistä, täälähän minä olen aina
asunut!"
Taidan muistaa tuon ensimmäisen päivän, tai ensimmäiset päivät, aina.
Siitä alkoi oma opettelemiseni corgin tavoille, ja pienen corgipennun
elämän opetteleminen nuoren omistajansa kanssa.
Muistan Nemin olleen jo alle vuoden ikäisenä sitä mieltä ettei sillä
ole tässä valmiissa maailmassa mihinkään kiire, paitsi tietysti pallon
ja keppien perään.
Nemin kanssa kokeiltiin koiraharrastus lajeja laidasta laitaan;
verijälkeä, tokoa, rally-tokoa, koiratanssia, näyttelyjä.. jopa vepeä ja
valjakkoa! Sen ollessa n.2 vuotias harrastimme agilityä melko
aktiivisesti, tosin ihan omaksi iloksemme. Muutamissa epävirallisissa
kisoissa kuitenkin kävimme hölkkäilemässä, ja harvassa oli ne kerrat
ettei Nemi olisi sijoittunut. Ihanneaika ei useinkaan meidän radalta
pois päästessämme tuntunut ollenkaa tuomarin sanojen mukaisen väljältä
vaan ylittyi usein hyvinkin roimasti Nemin ja minun suorittaessa hitaan
varmasti kulloistakin rataa. Ehkä tästä samasta hitaudesta johtuen en
koskaan suunnitellut tosimielessä kisaamista Nemin kanssa.
Vuonna 2010 minulla oli ajatukissa hankkia kisalisenssi ja koittaa
muutamaa virallista agility starttia Nemin kanssa, mutta suunnitelmiin
tuli muutos kun Nemin astutuksen ajankohta tuli olennaiseksi saman
vuoden alkumetreillä.
Jälkikäteen en ole juurikaan katunut ettei Nemi koskaan ennättänyt
starttaamaan agilityssä virallisesti, se nautti kuitenkin päästessään sillointällöin treenailemaan omaksi iloksemme, omaan
rauhallisen tasaiseen tahtiinsa.
Jäljestys oli myös Nemin lempipuuhia, siinä yhdistyi sopivassa
määrin sille mieluisat osa-alueet: metsä, haju (=RUOKA!) ja yhdessä
tekeminen. Oman saamattomuuteni, ja ilmeisesti kilapailuviettini
alhaisuuden, vuoksi emme tätäkään harrastaneet kuin satunnaisesti omaksi
aktiviteetiksemme.
Koiranäyttelyihin päädyimme kuin vahingossa, en edes itse muista mistä,
miten ja miksi kaikki lähti näyttelyjen suhteen näille raiteille jossa
minä edelleen olen.
Vuonna 2010 Nemin saatua Wales Tale’sin nimiin My-pennut aloin tosissani miettimään olisiko minusta kasvattajaksi.
Kävin kasvattajakurssin, ja aloin pohtimaan kennelnimeä. Samoihin
aikoihin astutin Nemin ja ensimmäinen “kotitekoinen”
pentueeni syntyi aikaan jolloin minulla ei vielä ollut vahvistettua
kennelnimeä. Pennut saivat kuin saivatkin viralliset Neminoff’silla
varustetut nimensä rekisteripapereihinsa, joskin vasta jonkin ajan
kuluttua itse pentujen uusiin koteihinsa lähtemisen jälkeen.
Nemi oli aina koiralaumanme pomo.Sitä ei lähteneet haastamaan koskaan muut koirani, ei edes ikuinen prinsessa Fani, Sallyn olessa liian mukavuudenhaluinen moiseen. Nemi oli se, jota muut uskoivat pelkällä auktoriteetillä, ja jos ei sillä niin murahdus riitti palauttamaan maan pinnalle. Aito Corgi isolla egolla, niinkuin pohjalaisella kuuluu ollakkin.
Siinä missä yhteinen matkamme alkoi pitkänä perjantaina se päättyi pääsiäislauantaina. Väliin mahtui 13 yhteistä vuotta. Se oli omassa elämässäni pitkä aika kasvaa teinistä aikuiseksi, mutta kukaan ei olisi voinut Nemiä korvata kämppiksenä, harrastus seurana, lohtuna, ystävänä. Loppuviimein kun oli aika sanoi viimeisen lähdön aikaan "heihei Nemi" ja se olikin Nemi joka lähti, totesin että se meistä vahvempi oli aina ollut jämäkkä ja määrätietoinen Nemi.
Emä:
Wales Tale’s Bit Of Treasure “Siru”
Omistaja Anu Tulensalo & Marja Pusa
Kasvattaja Marja Pusa, Kennel Wales Tale’s
Sallyn tiedot KoiraNetissä
Isä:
FI & SE & EE MVA & EE JMVA
Beryllos Hot Blackjack “Dante”
Emä:
Hova Bonde's Hailey Dean "Irma"
Omistaja: Anu Tulensalo
Kasvattaja: Maria Ekman, Ruotsi
Kennel Chefka's
Oosan tiedot KoiraNetissä