Neminoff 's 

Hei!

Neminoff’s nimen takana esittäytyy koiraharrastaja, joka vaihtelevasti tottelee nimeä Anu, kera corgijoukkion.
Olen juuriltani Etelä-Pohjanmaalta Kauhajoelta, mutta kohtalo kuljetti vuonna 2016 Ruovedelle jossa nyt asustamme pienessä omakotitalossamme metsän kupeessa.

Nemin kanssa tuli kokeiltua, harrastettua ja koettua kantapään kautta monen monta asiaa elämästä. Hetkeäkään en ole ennättänyt kuluneina vuosina katumaan saati miettimään valitsinko oikean rodun, saati oliko Nemi minulle oikea koira. Ja joskus mietinkin olisinko koskaan rodun kasvattamisesta innostunutkaan ellei ensimmäinen koirani olisi olut juuri Nemi; ystävällinen, omapäinen, anteeksiantava ja kaikenkestävä corginarttu jolla tuntuu olevan rajaton huumorintaju ja rautaiset hermot. Niin harrastuksissa kuin kotona pentuja corgin tavoille opettaessa.

Ensimmäinen “väärän värinen” pemuni on Nemin tytär Fani joka syntyi 2010 Nemin kasvattajan, Wales Tale'sin Marjan luona ja kuin varkain muutti meille aivan liian suloisena ja täpäkkänä pikkuisena tricolour neitinä.  Toinen "musta" 2011 loppuvuodesta syntynyt piiloblondi Sally joka ehtii hämmästyttämään erilaisella ajatuksenjuoksullaan kerta toisensa jälkeen.
Waldo, tutummin Valtteri, kummastuttaa ihastuttaa ja vihastuttaa muuta laumaa jämähdettyään lähtökuoppiin, eli jäämällä kotiin.
2016 en voinut muuta kuin jättää kotiin Sallyn ja Waldon ihanan pikkutytön Wendyn, joka niin hyvässä kuin huonossakin tuntuu perineen vanhempiensa geenit. 
Nemin täyttäessä 10 vuota vuonna 2017 otin myös askeleen kohti uutta, laumaan liittyi alieni! Tämä myös welsh corgi cardiganina tunnettu rotunsa edustaja laittoi heti pääni pyörälle uusista asioista, miten tätä käytetään?! Tuo cardigan on Dante, tuttavien kesken mustasurma (KAIKKI on sen armoilla...!) joka tuntuu saavan kaiken pahan anteeksi olemalla ikuinen vauva. Ikuinen vauvakin joutuu kuitenkin vähän nykyisin ryhdistäytymään kun Ruotsista meille muuttanut tyttärensä Oosa laittaa arkea jälleen kerran uusiksi!

Arkeemme kuuluvat ne ihan tavalliset koiraperheen askareet oli koiria sitten yksi tai usempia. Vuorotyöläisenä arkirutiinit vähän vaihtelevat työvuoron mukaan mutta perusasiat toistaa aina itseään. Aamuisin sängynreunalla kurkkii parit nälkää ja kurjuutta täynnä olevat corgin silmät, ja osa saattaa sänkyynkin hypähtää tervehtimään ja muistuttamaan nälänhädästä. Siispä ruokaa nääntyvälle corgikansalle! Aamupalan päälle ulkoilu ja heipat työpäivän ajaksi.
Kotiin palatessa odottaakin malttamaton joukko koiria vastassa "Jee tulit takaasi! Mennään pihalle, koska syödään?!"
Eli koirat ovesta ulos ja itse tupaan silmäilemään onko jotain uutta ja ihmeellistä tapahtunut työpäivän aikana (onko Fani tälläkertaa onnistunut kasvattamaan kyseenalaista ansioluotteloaan varastetuista ruuista/herkuista, mitä Dante tälläkertaa on keksinyt itseään viihdyttääkseen. Onko joku muu keksinyt jotain muuta joka aiheuttaa toimentpiteitä.. vai todetaanko vain että valtakunnassa kaikki hyvin).
Illansuussa nälänhätä ja kurjuus ovat taas maksimissaan, ja tilanteen korjaannuttua olisi kiva vielä käydä tarkistamassa tilanne tuola takametsikössä eli lenkille mars!
 Nukkumaan mennessä marssitaan rappuset jonossa kamariin, otetaan corgipojat kainaloon ja painutaan unten maille rouvacorgien tuhistessa omissa pedeissään.
Viikonloput enemmän ja vähemmän vierähtävät koiranäyttelyissä tai järjestötoiminnan merkeissä.

Ensimmäinen Neminoff’s pentue eli Sun-pentue syntyi 28.3.2011 Nemille.
Siitä asti meiltä on lähtenyt maailmaa valloittamaan pieniäsuuria corgikoiria noin 1-2 pentueesta vuodessa. Vuoden 2016 jälkeen ei minulla ollut enää jalostukseen käytettäviä koiria, tai niitä joilla olisi ollut viisasta pentuetta tehdä, joten kasvattamiseen tuli väli 2020 asti. 2020 jälkeen meillä ei välttämättä hetkeen pentuetta tulekkaan, samasta syystä kuin edellinenkin väli. Kenties aikanaan Oosan astutan, aika ja terveystulokset näyttävät

Corgi on ns.sopivalla tapaa aktiivinen koira, se ei mene seinistä läpi ellei sitä lenkitä tunti tolkulla ihan jok'ikinen päivä, mutta hyvässä lihaskunnossa oleva corgi myös jaksaa taatusti yhtä kauan ulkoilla kuin omistajansakkin jalan jaksaa. Hyvä kuitenkin muistaa että patoutunut energia kyllä purkautuu JOHONKIN, ellei sitten ulkoiluun tai muuhun tekemiseen niin sitten itse keksittyyn..!